Lapsuuteni Karjala

 

Oi Karjala, synnyin seutuni

Kuinka tahtoisin nähdä sun kunnaasi

Vuoresi, laaksosi, kukkulasi

Välkkyvät vuolaat vetesi, järvesi, jokesi

Vuonosi salmiesi suut, vilja vainiosi

 

Kuin ennen, lapsena juosta joen rantaan

Kera siskoin, veljieni, salakoita onkimaan

Navettaan kanoja, lehmiä, lampaita ruokkimaan

Heinä vilja pellolle ahertamaan

Nähdä lapsuuskotini, serkkuni, koulutoverini

 

Tämä minun sydämeni kaipuu on

Niin kauniina päilyy mielessäin

Lapsuuteni Karjala

Ei siinä yhtään säröä lie

Ehkä toisin kaikki siellä nyt lie

 

Näitä minä mietin ja ajattelen

Kun elämän iltaa viettelen

Lie osa toisenlainen, monen siirtolaisen

Jonka koti on Suomen kamaralla

Saa paikan päällä elää uudelleen lapsuutensa

 

On ihmeellistä kun lännen lohet

Vasta virtaa ponnistellen viimevoimillaan

Palavat synnyin seuduilleen

Käykkäleukaisena kutemaan ja kuolemaan

Lie kaipuu samanlainen monen siirtolaisen

 

Vaan yksi hartain toivo mulla on

Ihmis elämä täällä väliaikainen

iankaikkisuus pitkä ja loputon

Että jokainen täällä osan hyvän valinnut ois

Että taivaass kerran olla vois.

 

                       16.1.2006  Terttu Sievänen